Killing time at Gardermoen...

On the trail from Storheia to Gråkallen.

* Scroll down for English *

Kirjoitan tätä Oslon lentokentällä jatkolentoa odotellessani. Myönsin itse itselleni ensimmäisen kesälomaviikon tähän kohtaan ja päätin vaihtaa kokkolalaisen rannikkosään trondheimilaiseen vastaavaan. Tavaroita chekatessa Helsingissä muilla lähtijöillä näkyi mukana lähinnä golfbageja tai pyörälaukkuja ja pukeutuminenkin viittasi selvästi hieman kesäisempiin kohteisiin, kun omat mukaan pakatut goretex-vermeet tai miljoona kertaa suossa ja mudassa jo valmiiksi uitetut luottosalomonit. Mutta joka minut tuntee, tietää että otan trondervaerin niskaani paljon mieluummin kuin makaan rannalla jossain tai varsinkaan matkustaisin vihaamalleni Mallorcan saarelle, jonne kaikki tutut tuntuvat tähän aikaan vuodesta (ja vuodesta toiseen) menevän.

Olen ehkä ennenkin todennut asian, mutta yksin matkustaminen on yksi maailman parhaista asioista. Voi suunnitella reissuun juuri niin paljon tai vähän tekemistä kuin haluaa eikä tarvitse ottaa huomioon kenenkään muun toiveita. Halutessaan voi kömpiä vaikka koko päivän suossa tai istua koko päivän kahvilassa ihmettelemässä muita ihmisiä, jos se tuntuu juuri sillä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta. Lähdin säätä (ja takatalvea) uhmaten Trondheimiin, koska siellä pystyy yhdistämään helposti kaikenlaiset ulkoilma-aktiviteetit ja kaupunkielämän tarvitsematta kuitenkaan kulkea Oslon kuhinassa. Lokakuussa kaupunki oli kiltti ja tarjosi pitkän viikonlopun aikana vain muutaman pisaran vettä niskaan. Tälläkin kertaa näyttää kohtuullisen hyvältä, mutta muutamana päivänä saattaa kastua varpaiden lisäksi myös muu ihminen.

Tällä kertaa ajattelin kokeilla myös, miten Trondheimissa selviää ilman autoa, kun viimeksi ajelin vuokra-autolla ympäri lähiseutua. Tapojeni mukaisesti jätin tälläkin kertaa keskustahotellit välistä ja perille päästyä odottaa pikkuinen sokkelleilighet 5km päässä keskustan vilinästä. Tarkempia suunnitelmia en ole vielä tehnyt reissun osalta kuin että tänään aion uhmata norjalaista suunnistuskarttaa ja yrittää olla eksymättä lopullisesti. Suunnistuksen lisäksi olisi luvassa melontareissu perjantaina, jossa on ajatuksena meloa Nidelvaa pitkin Trondheiminvuonoon ja siellä pieni kierros, jos vain sää sallii. Muuten viikon ohjelma on vielä täysin auki, mikä tuntuu varsin hyvältä viime viikkojen kalenteri kädessä paikasta toiseen juoksemiseen verrattuna.

Vi hörs.

October sun on the way up to Vassfjellet in Melhus. 

Sitting at Gardermoen airport as I write this, waiting for my connecting flight to Trondheim. Travelling from one cold spell at home to another in Trondheim and watching others leave to summery destinations with their golf- and bike bags feels almost annoyingly good. I prefer even the trondervaer over lying on some crowded beach somewhere and I have to admit I hate the island of Mallorca where majority of my friends seem to be travelling this time of the year (every year).

There's actually no real reason to be in Trondheim this exact week. I just felt like I needed a break in the daily routines and I like the town, combining the outdoors and city life (but not as much city life as in Oslo i.e.). Having almost no plans for the week, except some orienteering tonight and kayaking in the Trondheimsfjord on friday, leaves room for spontaneous ideas or just sleeping late and doing nothing. And as I am, as usually, travelling alone again, I can do whatever I like, whenever I like - and I love it.