January update

Kalenteripäivät suorastaan vilisevät silmissä ja pelottava elokuun 6. päivä lähestyy mielestäni vähän turhankin nopeaa tahtia. Ilmoittautumishetken "onhan tässä vielä 11 kuukautta aikaa" on vääjäämättä muuttumassa muotoon "tässä on enää 6kk aikaa" ja vaikka kaikki on oikeastaan edennyt niinkuin olisin toivonutkin, tuntuu puoli vuotta jo jotenkin kovin lyhyeltä ajalta valmistautua elämäni ensimmäiseen täyden matkan triathloniin Finntriathlon Tahkolla.

Jos lähtötilanteessa pelotti mm. se, miten voisin selvitä (aika-ajo)pyörän selässä tylsistymättä kuoliaaksi ja tappamatta selkääni ja jalkojani, on itseluottamus pyöräilyn osalta kasvanut ison annoksen näiden menneiden viiden kuukauden aikana ja päänsisäinen "opi rakastamaan pyöräilyä uudestaan" -kampajani on tuottanut tulosta. Täysmatkaprojektini kannalta yksi parhaista asioista on saattanut olla se, että maantiepyörästäni hajosi takavaihtajan vaihdekahva vuodenvaihteessa ja kuluneen kuukauden aikana olen joutunut ajamaan kaikki traineri- ja hallitreenit aika-ajopyörällä eikä uutta vaihdekahvaa vieläkään näy tai kuulu.

* * * * * * * *

My personal "project ironman" started in the beginning of september after I signed up for the event (Finntriathlon Tahko) taking place this august. At that point the 11 months ahead felt like a long enough time to get myself in the shape needed for the hours and hours of swimming, biking and running. As always, the months have gone by in a flash and in a few days I'll only have 6 months left to train for the day that is, for sure, going to be toughest one so far in my sporting career. 

In september, although I have a strong cycling background, I was quite worried about spending the 180km's in the saddle of my (TT)-bike. Since then, I've taken on a little inside-head campaign of learning to love cycling again and that has worked quite well. One of the best things regarding this "project ironman" must be that I broke the rear shift lever in my road bike the first day of this year and all the bike trainings I've done in january have been done on the TT-bike. And as there is still no sight of a new lever, I guess I'll be forced to continue making myself familiar with sitting in the aero tuck.

One focus in january has been perfetcting the aero tuck. Unfortunately I'm too short and have too wide shoulders for being really aero on the bike.

The aero tuck from the sidelines. Sitting in this for 180km in august? My lower back hurts only from thinking about that.

Koska tavakseni on tämän täysmatkaprojektini aikana tullut tehdä pieni kuukausittainen tilannekatsaus siihen, missä mennään, niin tammikuun voinee todeta olleen varsin tasapainoinen ja monipuolinen treenikuukausi. Ennakkoon olisin toivonut parempia hiihtokelejä ja -mahdollisuuksia, mutta kaikkeahan ei ihminen voi saada ja onneksi vajaan viikon Sveitsin reissu tarjosi ehkä täydellisintä junaratahiihtolatua ja aurinkoa, mitä ihmiselle voidaan antaa, joten vähän aikaa jaksaa taas puolihuumorilla kiertää tykkilatujaympyrääkin vesisateessa. Juoksun kanssa olen ollut edelleen todella varovainen ja lähinnä yrittänyt pitää juoksutuntumaa yllä pikkuisilla verkkalenkeillä ja hallissa juoksemalla 10-15min pyöräilyjen päälle. 

Kokonaisuudessaan tammikuussa treeniä kertyi 47h30min, joka jakautui seuraavasti:

- Juoksu 6h56min / 71km

- Pyöräily 12h12min / 400km

- Uinti 3h26min / 10,45km

- Hiihto 20h54min / 268km

- Voima 4h42min

- Crosstrainer 40min

Syyskuun alusta eli täysmatkaprojektin startattua treeniä on tullut kaikkiaan 214h 05min jakaantuen kuukausittain seuraavasti:

- Juoksu 53h
- Pyöräily 69h8min
- Uinti 24h56min
- Hiihto & rullahiihto 32h44min
- Voima 35h12min
- Muu 40min

* * * * * * * *

Since the beginning of my project ironman I've done a little summary of where I am with the training towards the big day. The january month was relatively good when it comes to variety and consistency in the training. I had hoped for a little better conditions for cross country skiing as it's my most favorite way of training in the winter, but what can you do when it's either +5C and raining or -25C.. Luckily I had the chance to do the 5-day trip to Swiss Alps to enjoy the almost perfect skiing conditions and sun, so maybe I can cope with the short tracks of man made snow for a while now here at home.. The amount of running is still quite small because of the left foot and the stress fracture I had in the end of this summer. Basically all the running I've done have just been little morning runs or a short 10-15min runs off the bike when training at the indoor track.

In total I did 47hrs30min of training during january, consisting of the following:

- Running 6h56min / 71km
- Cycling 12h12min / 400km
- Swimming 3h26min / 10,45km
- XC-skiing 20h54min / 268km
- Strength 4h42min
- Elliptical 40min

And since the beginning of september and the beginning of my project ironman I've now collected 214h of training, devided between the sports the following way:

- Running 53h
- Cycling 69h8min
- Swimming 24h56min
- XC-skiing & roller skiing 32h44min
- Strength 35h12min
- Other 40min

Ironmantraining on skis in Switzerland.

Ironmantraining and at work testing skis in Tampere.

La Diagonela

Vietin viime viikolla viime kesän kesäloman osaa 2. Ensimmäinen pala kesälomista tuli vietettyä syys-lokakuun taitteessa Engadinin laaksossa ja varsin yhtäkkiä yllättäen löysin itseni samasta paikasta myös nyt tammikuussa kesäloman toisessa pätkässä. Kun joulukuussa avautui mahdollisuus lähteä haistelemaan talvista alppimaisemaa sekä Ski classics -sarjan tunnelmaa La Diagonelaan yhdessä toisen Terhin kanssa, ei ihan hirveästi tarvinnut enää miettiä muita lomasuunnitelmia.

Alunperin oma suunnitelmani oli lähteä matkaan vain turistiksi hiihtelemään lenkkiä, mutta koska otimme paketit, joissa majoituksen hintaan sisältyi myös kisaosallistuminen ilmestyi nimeni ennen kisaa puolikkaan matkan lähtölistoille. Lupasin ja vannoin ennen reissua lähinnä itselleni, että numerolapusta huolimatta lähden matkaan retkeillen ja maisemista nauttien siinä missä matkaseuralaiseni pääsi yhtenä harvoista suomalaisnaisista mukaan kivenkovaan eliittilähtöön täydelle matkalle.

* * * * * * * *

Last week, the holidays saved from last summer, were well spent as I travelled with a friend to Swiss alps - or to the Engadine Valley to be precise. My friend was participating in the cross country ski race La Diagonela, part of the Visma Ski Classics series, her first time in the elite group. At first, my plan was not to participate the event myself, but for various reasons I ended up signing up for the half distance promising myself to just enjoy the views.

Enjoying three of my most favourite things: sun, mountains and snow on a 3hr ski trip last thursday.

Not the worst surroundings for a ski tourist.

Kun viimeisten kuukausien aikana Suomessa on ollu lähinnä pimeää ja märkää tai pimeää ja sairaan kylmää, odotin reissusta ennen kaikkea aurinkoa. Ja sitä meille tarjottiinkin jokaisena päivänä taivaan täydeltä lauantain kisa-aamua lukuunottamatta. Kaikki Lapin keväthangilla käyneet tietävät, mikä vaikutus auringossa hohtavilla laduilla suihkimisella on mielelle, Sveitsin kelien vaikutus oli sama - potenssiin kymmenen. Alkutalven aikana hiihtokilometrejä on kertynyt allekirjoittaneelle surkean vähän olosuhteista johtuen, joten mieli olisi tehnyt näillä laduilla ja keleillä ahmia tunteja ja kilometrejä, mutta onneksi järjen ääni samassa hotellihuoneessa piti jalat maassa ja muistutti siitä, että olen kuitenkin osallistumassa tapahtumaan lauantaina.

* * * * * * * *

During the past few months Finland has offered us darkness and rain or darkness and a freezing cold -25C. Before the holidays I was mostly looking forward to the sun and great ski conditions - and luckily got both during every single day of the trip. Before heading to Switzerland I hadn't spent much time on my skis because of the conditions at home, so it was hard not to spend countless hours on the almost perfect tracks and in the sun.

Perfection.

Ski tourist.

Ehdimme viettää Sveitsissä vajaat kolme vuorokautta ennen itse La Diagonelaa, eli periaatteessa matkustimme paikalle juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan korkeuteen (n.1700m) sopeutumisen kannalta. Lomailun ja oman hiihtelyni kannalta tuolla toki ei ollut mitään väliä, mutta matkaseuralaiseni kannalta matkustusaikataulua olisi ehkä voinut säätää optimaalisemmaksi. 

Itse tapahtuma oli suhteellisen pieni verrattuna isoihin massahiihtotapahtumiin ja osallistujia taisi olla yhteensä molemmilla matkoilla vain n.1000. Järjestelyt sujuivat siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen varsin jouheasti eikä mitään erityistä huonoa tule ainakaan äkkiseltään mieleen. Oman jännityksensä ja erilaisuutensa toi Terhin osallistuminen eliittilähtöön, jonka myötä löysimme itsemme mm. ammattitiimien seasta joukkueenjohtajien kokouksesta kisaa edeltävänä iltana. Omanlaisensa hieno kokemus tällaiselle harrastelijalle ja innokkaalle penkkiurheilijalle oli päästä seuraamaan varsin läheltä ammattilaisten touhua. 

* * * * * * * *

The event itself took place on saturday and as the race took place in a high altitude, the timing was not the most optimal when it comes to acclimatization. The event was well organized, despite (or due to?) a quite low amount of participants compared to the biggest ski classics events. For me, it was exciting to see how the pro teams worked. As much as I love doing sports myself, I'm also a avid sports fan and it's fascinating the follow the best at work. 

During the la Pachifica in Samedan. alphafoto.com

The oh-so-beautiful finisher pic. alphafoto.com

Omalta osaltani itse "kisa" sujui varsin mukavasti. Majoituimme Zuozin kylässä, jossa oli pidemmän matkan lähtö ja maali. Puolikas matka starttasi pitkän reitin puolivälistä Pontresinan kylästä, jonne matkustin varsin näppärästi junalla. Omaa lähtöäni odotellessa ehdin pällistellä eliittimiesten toisen sprintin ja nähdä myös naisten eliitin ohittavan Pontresinan. Lähdön odottelu sujui varsin leppoisissa tunnelmissa ja asettelin sukseni neljänteen lähtöriviin, joka oli päivän ensimmäinen ja ainoa virhe. Ilmeisesti yliarvioin muiden tason, sillä nelosrivistä jäin heti lähdössä hitaasti etenevään sumppuun ja ensimmäisen kilometrin sain pujotella latujen välissä ja sivussa väljemmille vesille, vaikka rauhallisesti lähdin itsekin liikkeelle. 

Kilometrin jälkeen tilaa alkoi löytyä ja käytännössä siitä asti taitoin matkaa yhdessä numerolapun perusteella Martin -nimisen miehen kanssa. Koska edellä meni iso joukko pitkänmatkalaisia ja reissun edistyessä vastaan alkoi tulla myös oman lähdön alussa rynnineitä selkä edellä, sujui matka varsin rattoisasti melkoisen kovasta suoraan laakson suuntaisesti vastaan puhaltaneesta tuulesta ja paikoin täysin möhjöksi tallotuista laduilta huolimatta. Muistan miettineeni useamman kerran matkan aikana, miten hauskaa hiihtäminen onkaan ja ehdin myös nauttia matkan varrella hienoista maisemista.

Ihan viimeisten kilometrien orastavia ojentajakramppeja lukuunottamatta alkutalven hiihtämättömyyttä ei juuri huomannut ja ilmeisesti pyöräilemällä, juoksemalla ja uimallakin voi päästä ihan kohtuulliseen hiihtokuntoon. Lopputuloksissa olin puolikkaalla matkalla 8. nopein nainen, reilut 10 min voittajasta, joskaan kärjen taso ei varmastikaan päätä huimannut tällä turistimatkalla. Matkaseuralaisestani pitää mainita sen verran, että lopputuloksissa hän komeilee upealla sijalla 11. ammattilaistyttöjen seassa!

* * * * * * * *

For me, the "racing" part of the holiday went nicely. We stayed in Zuoz where the full distance event started and finished. My start was in the village of Pontresina, where I travelled by train in the race morning. Before our start I had plenty of time to watch the pro men sprinting for the second sprint points as well as see the elite ladies passing Pontresina. 

During my 30kms I had a lot of other skiers to pass as there were the slower skiers from the longer distance and in the final kms also quite a few skiers on the half distance who had started out too fast. There was a pretty strong headwind blowing in the open parts of the track and at some points there was no tracks left after the hundreds of skiers that had gone by, but it was still a lot of fun to be out there and I also remembered to enjoy the nice views along the way. 

In the end I placed into the top 8 ladies on the shorter distance losing a bit more than 10 minutes to the fastest girl, but to be honest the "recreational little sister" of la Diagonela was just that - a fun event for ski tourists like me and the speed much slower than in the longer distance. And when it comes to my friend, she ended up being 11th among the pro skiers in the elite ladies!

Last morning in the Engadin Valley.

Heading home.

Kotilento oli varattu onneksi sen verran myöhäiseksi sunnuntaille, että ehdimme käydä vielä sunnuntaiaamuna nauttimassa viimeisen kerran auringosta ja junaratamaisista laduista. Mieli olisi tehnyt jäädä vielä ainakin toiseksi viikoksi hiihtelemään, mutta töissäkin kaiketi pitää yhä käydä. Sen verran hyvä maku jäi kaikesta, että saatanpa lähteä samaan tapahtumaan ensi vuonna uudelleen.

* * * * * * * *

Before heading home, we were lucky to have time for a little skiing on sunday morning too. I would so much liked to stay for one more week, but I guess I still have to go back to work.. But so much fun it was, that I guess I'll be back next year.