Styrkeprøven Ladies Edition 18.6.2016

One of the highlights of this Oslo trip was to participate in the Styrkeprøven bike race last saturday. I did the Ladies Edition (own race for just us girls), 191km from Lillehammer to Oslo. The whole idea of doing the race came from my friend Heini who lives in Oslo and with whom I also did the Fredagsbirken this spring. So here's how the race day turned out to be:

3.30am Wake up! 

4.00am Out of the door of Heini's apartment on Bogstadveien near the city centre of Oslo

4.30am Packing the bikes in a trailer on the Oslo S and hopping on the bus that would take us to Lillehammer

5.00-7.15am Bus trip from Oslo S to Swix building in Lillehammer. By the time of our arrival the bikes (and the trailer) were missing. First little bit of panic appeared :)

7.45am Bikes arrived. Second bit of panic when I noticed a very flat front tyre. But with some help from a norwegian looking service guy I got it fixed soon, I didn't have to get my hands dirty and panic was almost gone.

9.13am The start of the Ladies Edition "pulje" (starting group) under a grey sky and in a somewhat chilly weather. I was filled with excitement and was really looking forward to spending a good time on the bike with all the girls. 

9.13am-2.13pm On the road. Having a really good time. Getting dropped from the front group, getting back there, getting dropped again at the 115km point. Getting REALLY tired, but keeping up with the second group including 7 (places 4-11) other girls until the finish line at 191km. Finishing with a time of 4.59.36, which was beyond all my expectations. 

2.15pm Seeing and hugging Heini, who placed 3rd (!!), at the Valhalla Arena. Feeling incredibly happy for her and for myself. Happily chatting with other riders and having a little recovery snack in our very own Ladies Edition lounge with sofas. 

4pm Heading back home to Bogstadveien by bike. Happy but tired. 

6pm Eating pizzas, drinking Heini's prize champagne, going through our experiences in the race. Best part of doing sports is having friends doing the same stuff, both performing well and making nice memories together.

10pm Dead tired and going to bed. Smiling.

* * * * * *

All in all, the race was well organised and I liked the little extra that was organised to us girls in the Ladies Edition. I heard there was some trouble with some idiots sabotaging the race by having dropped some nails on the road in a fast downhill near Gjøvik causing some crashes and flats, but luckily I and the group I rode with didn't see or get affected by any of that. Also the riding was very clean and organised in our group, everyone knowing how to ride a bike straight, how to draft and how to drink/eat/look around without making hazardous moves. So basically nothing like the hell on the roads I've gotten used to when racing in Finland before. 

That and the confidence I've gotten back this spring made it possible for me to enjoy the whole 191km of riding in a bunch going quite fast on the roads without feeling the slightest fear. I really enjoyed the feeling of not being scared so much it went past all the pain I felt in my back, the numbness in the fingers, the tiredness my legs were screaming after 120K's. It didn't matter how I would place or what my time would be, all that mattered during the race was that feeling. The feeling that I was back to were I belong and the feeling of doing the sport I like the most with nothing in my head standing in the way. I loved all the seconds in the saddle, all the little hills, all the gravel parts, the speed, the dozens of roundabouts in the route... everything.

So thank you to the organisers (special thanks to Caroline for making me feel welcome during all the time we changed emails in the winter and spring). And a big, big thank you to all the girls in the Ladies Edition and Atea boys who I rode with for most of the race. And of course a special thank you to my Birken and Styrkeprøven partner in crime, Heini. Without you it wouldn't have been half that nice!

Oslo holidays, part 1

Täälläpä ollaan Oslossa, kivoimman ja ainoan savolaisnorjalaisen luona, jonka tunnen. Tunnen moisia tosin vain yhden, mutta kun tuntee yhden riittävän kivan, niin eikai määräänsä enempää tarvitsekaan tuntea. Saavuin perille eilen aamulla, kun ensin olin herännyt aamuyöstä, matkannut Helsinki-Vantaalle ja lentänyt aamun 6.50 lennolla Osloon. Vanhana tekijänä junamatka sujui hyvin kentältä Oslo S:n eli paikalliselle päärautatieasemalle, josta jatkoin vielä metrolla pari asemaa pidemmälle. Yllättävän pienellä seikkailulla ja säädöllä pyörälaukku ja allekirjoittanut pääsivät Bogstadveienille asti.

Yllättävän pienellä ja säädöllä sain myös pyöräni kasaan ja sen jälkeen pääsin aloittamaan hyvillä mielin ekan lomapäivän turisteilemalla Oslon keskusta-alueella, bongaten vahingossa matkalta myös turistikohteet kuten kuninkaanlinnan ja oopperatalon. Vaikka kaikkien mielestä Norjassa sataa aina, tarjosi Norja kuitenkin kaatosateisesta Suomesta poiketen tosi kivan aurinkoisen ja lämpimän ekan päivän. Tätä kirjoittaessa tosin sataa, mutta toistaiseksi tämän kevään ja kesän Norja-päivistä 5/6 on ollut aurinkoisia.

* * * * * *

Here I am, in Oslo, visiting a friend and enjoying a few days of holidays. I arrived yesterday after supringly little fuss with the bike and all the stuff. After setting up the bike again (also with suprisingly little fuss), I had plenty of time to enjoy the sunny day and do some tourist stuff as well. I didn't mean to, but as I walked around the city I happened to see the king's castle and the opera house as well, with tens of other tourists (lots of japanese people here as well).

Leaving rainy Helsinki behind.

Tourist at the Slottsparken.

Oslo sightseeing on the bike with Heini.

Ekan Oslo-päivän iltana käytiin myös höpötys-ja maisemienkatselulenkillä, tekstiilikaksosina, kuten kuvasta näkee. Meidän söpöt pääsiäistivun väriset paidat liittyy Styrkeprøven Ladies Editioniin, jota ollaan menossa huomenna ajamaan. Olen talvella ajanut Bkoolilla kevyenä verrana yhtä Oslossa kuvattua pätkää ja jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun eilen pääsin ajamaan virtuaalimaailmasta tuttua tietä myös livenä. Pikkulenkistä tuli melkein kaksipuolikas, mutta mikäs sitä oli pyöritellessä auringossa ja pikkumäkisillä teillä.

Huomenna tosiaan ohjelmassa on Styrkeprøvenin "babymatka" Lillehammerista Osloon (190km), jossa lähdetään matkaan naisten omassa Ladies Edition -ryhmässä. Styrkeprøvenin kovimmat sankarithan ajavat Trondheimista Osloon (540km) ja meidän matkallakin voisi ajaa puhtaasti myös kisaa, mutta suurin tavoite omalta osaltani huomiselle on nauttia maisemista ja ajaa kiva, pitkä, huollettu yhteishenki muiden naisten kanssa. Tämän päivän sateiden jälkeen huomiselle on luvattu aurinkoa ja myötätuulta koko matkaksi, joten nautiskelulle on ainakin luvassa hyvät puitteet. 

* * * * * *

Yesterday evening we also went for a little bike ride around Oslo. I've been using a certain Oslo route as a warm up on the Bkool this winter so it was fun to ride the same route live yesterday, recognizing all the curves and small hills. Tomorrow we'll go and do the Styrkeprøven Lillehammer - Oslo (190km) in a special Ladies Edition -group. It should be sunny and tailwind all the way, so I'm looking forward to having a nice day in the saddle, enjoying the views and good company of other girls. Will be fun, for sure.

Maastopyöräkoulussa

Itsensäkehittämisen projektini "Opi ajamaan maastossa" etenee hitaasti, mutta varmasti. Kuluvalla viikolla olen ollut kaverini Pasin maastopyöräilyopissa jopa kahdesti. Olen edistynyt yksinänikin tasosta "jalka irti polkimesta, kun näkyy pienikin kivi" tasoon "pari polkua sujuu jo jalkautumatta", mutta varsinaisen torven kanssa Pasi joutui kyllä metsään. Onneksi opetettavan surkea lähtötaso oli tiedossa ja opella lehmän hermot, niin kaksi päivää putkeen maastossa sujui siten, että ainakin opetettavalla oli sen jälkeen hymy korvissa kahden käden sormin (ja varpain) laskettavasta mustelmamäärästä huolimatta.

Tiistaina töiden jälkeen vierailtiin ensin pelkkää maastopyöräilyäkin syvemmällä epämukavuusalueellani. Kävin nimittäin jo toista kertaa parin viikon sisään pyöräsuunnistamassa. Tällä kertaa iltarastityyliset fillarirastit järjestettiin Ruutanan koululla. Siinä missä ensimmäinen kokeiluni kyseisen lajin parissa oli lähinnä eksymistä ja kaatuilua, sujui toinen kokeilu jo huomattavasti paremmin. Pummasin toki ekalle rastille oikein komeasti varmaan 7 minuutin lisälenkin, mutta ekan rastin löydyttyä tuli hommasta yhtäkkiä ajoittain jopa sujuvaa ja loput rastit löytyivät melko helposti. Kaksi kokeilua sisältävän pyöräsuunnistusurani tähtihetki koitti illalla, kun näin netistä olleeni 10 rastia sisältäneellä radallani neljällä, lähinnä kovaa ajoa ja vähän suunnistusta vaatineella, rastivälillä nopein (tulokset). Voi siis olla jonkinlaista toivoa, että opin tämänkin lajin edes siinä määrin, ettei saapumistani metsästä tarvitse mitata kellon sijaan kalenterilla. Moiseen on toki vielä pitkä matka.

Kirjaimellisesti puskassa. Kuva: Pasi

Rastien etsinnän jälkeen käytiin vielä katselemassa maisemia Haralan harjulla ja kierreltiin reilu tunti ympäri Ruutanaa. Kaikki kokeneemmat maastoajurit, joiden kanssa olen käynyt ajamassa ovat ihmetelleet samaa asiaa. Välillä menen täysin aivot narikassa yli joistakin (olemattomille) taidoilleni haastavista kohdista arpomatta hetkeäkään, seuraavaksi pysähdyn ja pelkään jotain helppoa pikkujuurakkoa kuollakseni. Sama toistui tiistai-iltanakin, kun ajoin ensin alas (mielestäni) isolta kiveltä miettimättä mitään, mutta puolet pienemmästä pudotuksesta en suostunut tulemaan alas ajamalla edes nähtyäni esimerkkisuorituksen kolmesti ja yritettyäni itse ajamista kahdesti.

Keskiviikkona töiden jälkeen puolestaan oli ihan perusmaastolenkin aika. Ennakkoon tiesin, että olemme menossa ajamaan Hervannan suuntaan jotain Pasin normilenkkireittejä. Normilenkkireitti kuulosti pahalta, koska mielikuvissani perustamperelaiset polut ovat lähtökohtaisesti pelkkää kiveä ja juurta. Lähemmäs kolme tuntia pyristelin kuitenkin kärsivällisesti pyöräntaluttajaa odotelleen lenkkikaverin perässä ja ainakin omasta mielestäni homma meni eteenpäin jo yhden lenkin aikana. Mitään logiikkaa ei toki vieläkään ole siinä, millaisista kohdista ajan ja millaisista en. Tai no sen verran logiikkaa löytyy, että mitään sellaista kohtaa, jonka eteen voidaan liittää sanat rölli tai mörkö, en todennäköisesti aja - ainakaan jos alan yhtään miettiä ajaisinko vai en.

Rastit löydetty, lenkille vielä. Kuva: Pasi

Lenkin saldona voisin mainita ainakin omaa mieltä lämmittävän yksityiskohdan elämäni ensimmäisten kaatuneiden puunrunkojen ylittämisestä ajaen. Kirjasin myös nimiini ekat Strava QOM:t maastopyörähommissa (pakollinen hymiö). Erittäin kova juttu oli luonnollisesti myös se, että vaikka ajettiin Suolijärven rantapolkua useamman kilometrin verran, en tällä kertaa tippunut veteen (toinen pakollinen hymiö). Porissahan minut tunnetaan lähinnä "tyttönä, joka meni maastopyörän kanssa uimaan Noormarkunjokeen" erään surullisenkuuluisan jääkylmän lokakuisen lenkkipäivän jäljiltä. Kyseisen kohta 7 vuotta sitten tapahtuneen uintiretken jälkeen en ole muuten ajanut Porissa maastopyörällä. Ehkä tänä syksynä voisin uskaltaa mukaan TdP:hen?

Koska ajamaanoppimisprojektini edistyy kohtuullisesti ja Tahkon täysmatka on pyyhitty pois kalenterista elokuun ekalta lauantailta, ajattelin etsiä itselleni jonkin maastokisan/tapahtuman, johon mennä loppukesällä tai alkusyksyllä. Jämi84 olisi kai ainakin teknisesti helppo tällaiselle tossukalle ja vielä mukavan lähelläkin, mutta vinkkejä muistakin ei-ylimaallisia maastoajotaitoja vaativista koitoksista otetaan avosylin vastaan!

20 random facts about me

Tässä parikymmentä sekalaista asiaa allekirjoittaneesta. Yhtäkkiä mieleen tulleita ja yhtä pöhköjä kuin niiden takana oleva ihminenkin. 

Please scroll down for English.

1. Se, että rakastan ruokaa ja syömistä, ei liene yllätys kellekään. Voisin syödä sushia, (itse tekemääni) risottoa sekä mansikoita, joka päivä ja kaikilla aterioilla. 

2. "Opettelin" juomaan kahvia vasta aikuisena ja ostin ekan oman kahvinkeittimen vuonna 2012. 

3. Opettelun lopputuloksena rakastan nykyisin hyviä kahveja ja vieroksun suomalaista kahvilakulttuuria, jota ei käytännössä ole. 

4. Edelliseen viitaten, kun joskus saan nykyistä isomman keittiön, ensimmäinen hankintani on kunnon kahvikone.

5. En ole omistanut mikroa yli kolmeen vuoteen vanhan hajottua, eikä ole juurikaan ollut ikävä.

6. Pitkille lenkeille pakkaan ajopaidan taskuihin geelien tai patukoiden sijaan pullia. Ykkössuosikkina tällä hetkellä Pågenin pienet vaniljatäytteiset pullat, jotka saa kivasti litistettyä ja pakattua kolmen seteissä parilla haukulla syötäviksi annoksiksi. 

7. Olen koulutukseltani Hallintotieteiden maisteri, mutta ole kuitenkaan omasta tahdostani tehnyt päivääkään koulutustani vastaavaa työtä (paitsi harjoittelussa opiskeluaikana).

8. En osaa kuvitella ainakaan toistaiseksi itseäni tekemään toimistotyötä paperien keskellä, vaan viihdyn paremmin ihmisten keskellä kaupan lattialla, vaikken ehkä sitä varten opiskellutkaan.

9. Olen yleensä tottunut saamaan ne asiat, jotka haluan, enkä tässä viittaa varsinaisesti materiaan.

10. Olen tosin myös tottunut tekemään varsin kovasti töitä niiden asioiden eteen, jotka haluan. 

11. Jos en olisi pikkutyttönä valinnut urheilua, olisin luultavasti panostanut samalla intohimolla ja sydämellä musiikkiin ja pianon soittoon.

12. Edelleen puran pahaa mieltä, suurta iloa ja montaa muutakin tunnetta siltä väliltä musiikin kautta. Suru lähtee parhaiten ja ympäröivä maailma unohtuu, kun sormet vilistävät pianon koskettimilla.

13. Kuulun myös siihen monien laiskoiksi tai tossukoiksi mieltämään ryhmään, joka kuuntelee musiikkia melkein kaikilla lenkeillä, mutta luonnollisesti en koskaan seurassa.

14. Tämän hetken suosikkisoittolistaltani löytyy mm. norjalaista räppiä, jolla taisin hajottaa ainakin muutamat korvat Mallorcan keväisellä reissulla.

15. Erikoisen musiikkimaun lisäksi rakastan myös kummallisia sukkia. Mitä enemmän värejä ja kuvioita, sen parempi. Eräs työkaverini nauraakin lähes joka päivä sukilleni.

16. Voin yleensä nukkua missä vain, milloin vain, missä asennossa vain ja miten paljon vain. Olen mestari nukkumaan mm. autossa istuen, olkkarin matolla maaten tai esimerkiksi kesken (tosi mielenkiintoisen) elokuvan, eikä juuri mikään meteli ole liian kova herättämään tai estämään nukahtamista.

17. Unenlahjoistani huolimatta olen varsin aamuvirkku eikä kuuden aamut yleensä tuota kovinkaan suurta tuskaa.

18. Olen aina viihtynyt paremmin poikien kuin muiden tyttöjen seurassa.

19. En ole myöskään koskaan osannut nimetä yksittäistä parasta kaveria, vaan olen lähtökohtaisesti tullut aina melkein kaikkien kanssa toimeen, mutta olen lapsesta asti viihtynyt paremmin yksin kuin päästänyt jonkun muun pikkuiseen kuplaani.

20. Edellisistä johtuen, jos nyt menisin naimisiin ja minun pitäisi pyytää itselleni jotakuta kaasoksi, en tietäisi yhtään ketä pyytäisin. 

Music stuff. 

I love going to places and prefer going to places alone. 

Some of the nicest things in life combined: coffee, cycling and eating. 

One of the happy places, helps with all the problems in the world when you go here, listen to music and just ride your bike.

1. I guess it doesn't surprise anyone when I say I love food. I could eat sushi, home made risotto and strawberries - all day, every day.

2. I "learned" to drink coffee only about 5 yrs ago and bought my first coffee machine as late as in 2012. 

3. As a result, I now love good coffee and hate this almost non existent cafe culture in Finland.

4. So, when I get myself a bit bigger kitchen than I now have, the first thing I'll buy is a really good coffee machine.

5. I haven't owned a microwave oven for over three years - and haven't missed it once.

6. For my long rides I fill my back pockets with small vanilla filled buns instead of energy gels or bars. 

7. I have a master's degree in administrative sciences, but I haven't worked a single day in position matching my degree - of my own free will.

8. I don't see myself working at an office with papers, but feel a lot happier working with people at the store, although that's really not what I studied for.

9. I'm used to getting all the things I want (not talking about materia here).

10. But I'm also used to working quite hard to get myself those things.

11. If I hadn't chosen to pursue my athletic goals when younger, I think I'd have put all the same effort and my heart out to music and playing the piano.

12. Music is still a way for me to manage my feelings, happy or sad. 

13. I also belong to the group of lazy people (defined such by a local ski coach) who listen to music while training, but obviously not when having company.

14. Atm my playlist includes for example norwegian rap which, I think, made some ears hurt at the Mallis trip this spring. 

15. As well as having a weird taste in music, I also have a quite weird taste in socks. I love my socks colourful and with a lot of pattern. One of my best mates at work is laughing at me and my socks almost every day.

16. I'm blessed with an ability to sleep wherever, whenever and in whatever position. I'm a master at sleeping in the car or on the living room floor. And there's almost no sound to wake me up or keeping me from falling asleep. 

17. Despite my love for sleeping, I'm a morning person and usually wake up really early without problems.

18. I've always preferred spening time with boys to spending time with other girls. 

19. I also never been able to name one best friend. I've been getting along well with most of the people I know, but I've always liked spending time alone more than spending time with someone else.

20. With regard to the facts above, if I'd be getting married now, I'd have no idea who to ask to be my maid of honor.