A perfect day

Miten kuvailisit täydellistä päivää? Minulle täydellinen päivä tarkoittaa pitkään nukkumista, hyvin syömistä, pitkää treeniä ja ehkä tärkeimpänä kiireettömyyden tunnetta. Eilen oli juuri sellainen päivä.

Nukuin aamulla ysiin, jota ei yleensä tapahdu. Söin hyvän aamiaisen kolmella kahvimukillisella säestettynä (addikti, tiedän). Ja koska nautin erityisesti eilisen kiireettömyydestä, aloitin treeninkin vasta yhdeltätoista - myös asia, jota ei usein tapahdu. Eilen oli muuten loistopäivä olla vähän myöhemmin liikenteessä. Nimittäin sillä sekunnilla, kun laitoin suksia jalkaan, taivas aukesi ja aurinko tuli esiin paistaen koko sen kolme ja puoli tuntia, jotka hiihdin. Lisätään aurinkoon sopiva -3C ja vasta-ajetut ladut....

* * * * * * * *

What would your perfect day be like? To me a perfect day usually means sleeping late, eating something nice, doing a good, long training and most importantly not having a hurry anywhere. Yesterday was exactly like that. 

I was sleeping until 9am, something that almost never happens. I ate a nice breakfast with three big mugs of coffee (addict, I know). Enjoying the not having a hurry part, I started my training as late as 11am, also something that almost never happens. And oh, yesterday it was so good to be out late as the sun came out the minute I put on my skis and for the whole three and half hours it was shining bright from the clear blue sky. Add the -3C to that as well as beautifully groomed tracks... 

Recipe for a perfect day: mix a lot of sun and a lot of snow with having no hurry anywhere. Enjoy.
This is what it looked like on yesterdays ski trip.

Jotta kuva täydellisestä päivästä olisi entistä vahvempi, sillä hetkellä kun pakkasin sukseni autoon, veti taivas takaisin pilveen ja kotimatkalla alkoi taas sataa lunta. Iltakin tuli vietettyä varsin mukavasti: hyvää ruokaa kotona, lasi punaviiniä ja ei vain yksi, vaan kaksi elokuvaa ihan omassa seurassani. Kun työt ovat synonyymi vieraiden ihmisten kanssa höpöttämiselle ja hymyilylle, rakastan niitä hetkiä ja päiviä, kun ei tarvitse olla tippaakaan sosiaalinen.

Ihanaa viikonloppua! Minäpä tästä suuntaan töihin.

* * * * * * * *

To make things seem even more perfect, the minute I packed my skis back into the car, the sky got cloudy and while driving home it started to snow again. The evening was well spent too, inlcuding a nice dinner at home, glass of red and not only one but two movies all on my own. As my work is a synonym for chatting and smiling 40hrs a week with strangers, I love these moments and sometimes days when I don't have to speak to anyone or be the least bit social. 

Have a nice weekend! I'm off to work now.

Birken it is!

Jotka tuntevat minut parhaiten, tietävät että vaikka näyttäydyn ulospäin melko rauhallisena ja harkitsevana, olen pohjimmiltani varsin impulsiivinen ainakin päätöstentekijänä. Impulsiivista luonnettani ruokittiin pahasti viikolla, kun eteen ilmestyi tarjous, jota en voinut vastustaa. Yksi sähköposti, 5 minuutin miettiminen ja yhtäkkiä muutinkin kaikki viikon 11 lomasuunnitelmani.

* * * * * * * *

Those who know me best, know that although I may seem relatively calm and stable, I can at times be quite impulsive when it comes to making decisions. My impulsive nature was fed this week with an offer I just couldn't resist. One e-mail, 5 minutes of thinking and all of a sudden, I changed all my plans for my holidays on week 11. 

Valentine's kissing the snowman a week ago.

Rare rays of sun and freshly groomed natural snow tracks on tuesday morning.

 Suunnitelmien muutos tarkoittaa sitä, että pääsen sittenkin jo tänä vuonna haistelemaan Birkebeinerrennetin tunnelmaa ja maisemia. Tai no, jos ollaan tarkkoja, niin menen hiihtämään itse Fredagsbirkenin. Koska en ole käynyt hiihtämässä mitään "seedinghiihtoja", olisin joutunut lähtemään jostain viimeisimmistä lähtöryhmistä eli käytännössä kävelemään sukset jalassa superhitaassa porukassa möhjössä, jossa joskus on ollut ladut ajettuna. Mutta koska matkaan kotiin Norjasta vasta sunnuntaina, ehdin leikkimään lauantaina turistia paitsi Lillehammerin kaupungissa, myös isojen tyttöjen ja poikien kisaa ainakin maalista katsoen. Ei ihan hirveää varmaan sekään.

* * * * * * * *

This change of plans means, I'll be after all going to see and do the Birkebeinerrennet already this year. Or to be precise, I'll be doing the Fredagsbirken. After not having done any seeding races, I would have had a place in the slowest starting groups on saturday's main event and I have absolutely no interest in walking slowly with my skis in something that used to be ski tracks. But as I travel home on sunday, I have the chance to see the pros race on saturday and be a little touristy in Lillehammer too. Not bad, I guess.

Showing off my new Jawbreakers.

From where I skied on thursday.

Suunnitelmien muutos ja yhtäkkinen talventulo ovat tarkoittaneet myös sitä, että tällä viikolla on tullut vietettyä vähän enemmän aikaa suksilla ja teinpä kaksi pidempääkin hiihtolenkkiä (42 ja 46km) luonnonlumireiteillä. Kaiken satamisen, tykkilatuympyröiden kiertämisen ja sisäpyöräilyn sekä kaikista edellä mainituista valittamisen jälkeen on aika huippua, että vihdoin pääsee pitkille reiteille tyhjentämään päätään kaikesta arkisesta. Tunnit ja kilometritkin kertyy ihan itsestään.

* * * * * * * *

This change of plans and the sudden arrival of winter this week (finally!) has made me spend time on my skis and do two longer trips of 42 and 46km's on the local tracks. After all this constant raining, skiing on the short loops of artificial snow, indoor cycling and whining about all the aforementioned it feels so good to finally have the longer routes groomed. Hours and kilometers pass by without even noticing and all the everyday woes are forgotten.

Bike tourist

Vanhan vuoden päätteksi ostelin lentolippuja uudelle vuodelle. Tämän vuoden ensimmäiset lentoliput on jo käytetty ja Sveitsin aurinkoisilla hangilla ulkoilutettu suksia pari viikkoa sitten. Seuraavat liput on hankittu huhtikuun alulle, jolloin olen lähdössä pyöräilemään Mallorcalle GIF-Chebicin poikien kanssa. Jos joku muu on Palman lähistöllä välillä 2-10.4. huutakoon hep, sillä en tiedä montako päivää jaksan kuunnella samoja huonoja vitsejä ja tippua joukosta jokaisella lenkillä.

* * * * * * * *

I spent the new year's eve shopping plane tickets for the upcoming year. First of them have already been used for the trip to Swiss Alps a few weeks back. Next flights are booked for the beginning of april as I'm jetting off to Mallorca for some cycling with the boys in the GIF-Chebici team. If you happen to be near Palma 2-10.4, please let me hear from. Guess I'll get tired of the bad jokes and getting dropped early on every ride, so might be in the need of good company there.

Pyörälomailu jatkuu kesäkuussa, jolloin puolestaan olisi edessä Norjan reissu. Norjassa käyn ajamassa myös Styrkeprøvenin vähän lyhyemmän matkan eli 185km Lillehammerista Osloon. Vielä on hieman hakusessa, minkä pituinen reissu kesäkuussa on mahdollista tehdä, mutta toiveissa olisi ehtiä kyseisen tapahtuman lisäksi ehtiä myös tutustua ainakin Oslon ympäristöön lenkkareiden ja pyörän kanssa vähän paremmin.

Edellisellä kerralla kävin Norjassa pikavisiitillä hiihtämällä Enontekiöltä kohti Kautokeinoa pari vuotta sitten. Moinen kuulostaa ehkä eksoottiselta ja sitä se olikin, tosin pääosin siksi, että hiihtoreissun ja tajunnan rajamailla tapahtuneen hoipertelun jälkeen mittasin itseltäni lähes 40 asteen lukemissa huidelleen kuumeen. Pohjois-Norjassakin voisin vierailla uudestaan vähän paremmalla onnella. Ehkä sitten seuraavilla kesälomilla, jotka aion taas säästää tulevalta kesältä syksyksi ja talveksi. Jonain vuonna haluaisin myös käydä Offroad Finnmark - tapahtuman, mutta ainakin ensi kesänä se on juuri samaan aikaan kuin Tahkon täysmatkakoitokseni.

* * * * * * * *

The bike holidays continue in june as I will head to Norway. I'll participate in the Styrkeprøven, or to be precise, in the shorter distance of 185km from Lillehammer to Oslo. I still haven't decided how long I'll stay Norway then, but I hope to see and experience more of the Oslo region with my bike and my running shoes during that visit.

The last time I visited Norway was a few years back, when skiing from Enontekiö to Kautokeino. Might sound a bit exotic and it really was, as I discovered (after skiing) I had high fever and that explained the scary moments of almost collapsing in the middle of nowhere in the norwegian soil. I wish to travel to northern Norway again, the sooner the better. Guess I'll save the summer holidays also this year for autumn and winter and do the trip then. One year, I would love to participate in the Offroad Finnmark, but this year it's not possible as it collides with my irondistance race in Tahko.

MTB tourist sightseeing the Morteratsch Glacier.

Adventure of a Lifetime

Oma urheilu-urani ei ehkä ole mennyt oppikirjojen mukaisesti, saati siten miten olisin joskus toivonut sen menevän. Olen ehtinyt vaihtaa päälajiani kuluneiden 19 urheiluvuoden aikana neljästi, kun en ole päättänyt mikä oikein haluaisin olla. Ja viimeisen silauksen haaveille olla huippu-urheilija muutenkin kuin päiväunissa on antanut varsin kirjava sekä onnettomuuksista johtuvien että itseaiheutettujen loukkaantumisten lista. Kun 7 vuoden sisällä ns. parhaassa urheilijan kehitysiässä hajottaa polvensa niin että toipumisarvioksi annetaan vuosi ennen kuin kävelee kunnolla, sairastaa syömishäiriön ja vatsahaavan, aiheuttaa omalla toiminnallaan itselleen rasitusmurtuman ja kaksi muuta rasitusvammaa (samaan jalkaan) ei ehkä enää kannata haaveilla mistään muusta kuin siitä, että osaisi taas nauttia urheilemisesta ihan vain urheilemisen ilosta.

* * * * * * * *

My sporting career hasn't exactly been a walk in the park and I never really achieved what I wished for and what I think would have been possible. During these 19 years of racing and training I have changed my sport four times, being unable to decide what I really wanted to do. In addition that I've had quite a few injuries and health issues. In the past 7 years I've struggled through a severe knee injury with over 6 months of walking with the crutches, an eating disorder and peptic ulcer and finally topping it all off with multiple repetitive strain injuries including a stress fracture (all in the same foot). So for the past few years the goal has really been to learn to love and enjoy doing sports again.

Making memories (and stupid poses) having topped Corviglia on the bike.

Life can't be that bad when you end up in such places on your skis.

Silti tai ehkä juuri siksi kuvailisin pikkutyttönä aloittamaani urheiluelämää elämäni suurimmaksi ja pisimmäksi seikkailuksi. Niin monta hienoa kokemusta olisi jäänyt välistä, niin monta hienoa ihmistä tapaamatta ja niin monta hienoa paikkaa näkemättä ilman sitä, että isäni olisi kauan sitten raahannut minut hiihtokisoihin katselemaan oravia punaisessa anorakkitakissa. Iina kirjoitti viimeisimmässä blogitekstissään hauskasti, että reissut (treenileirit/lomat) ovat syy pysyä hyvässä kunnossa ja allekirjoitan moisen ajatuksen myös omalta osaltani.

Kun oikeasti ketään, ei oikeastaan enää edes itseäni niin kovasti, kiinnosta olenko jossakin kisassa tai tapahtumassa ensimmäinen, viimeinen vai jotain siltä väliltä, suurin motivaattori lenkkarinauhojen sitomiseen on tullut siitä tunteesta, että olen hyvässä kunnossa. Yksi maailman parhaista tunteista on, kun lenkillä jaksaa vain jauhaa eteenpäin ja kulku paranee kellon tikittäessä eteenpäin - ei päinvastoin. Kaikki paikat ja näköalat näyttävät paljon hienommilta, kun niitä on kivunnut katsomaan omin pikkujaloin ja sydän hakaten.

Niin ja erilaisissa tapahtumissa on kiva olla yksi niistä naisista, jotka voittavat suurimman osan kuntoilijamiehistä -  sen verran kilpailuhenkiseksi tunnustaudun edelleen, että miehethän on pakko voittaa, muista naisista niin väliä.

* * * * * * * *

I would still describe this sports filled life I've lived as my personal lifelong adventure of a lifetime. Without my dad taking her little girl in the red jacket to her first cross country ski races, I wouldn't have gained all these great experiences, met some of the most important people in my life, neither seen and visited some of the most beautiful places on this planet. My friend Iina wrote in her blog (in Finnish) that going to trainingcamps in great places is one of the best reasons to train and be in shape - I couldn't agree more.

Now that no one really cares if I'll end up placing first or last or anything in between, the biggest motivation to go out and train has become the feeling of being in a good shape. Little compares to the feeling on a good day when out training and you feel like you could just go on for hours and the going gets better the longer it gets. All the views look nicer when you climbed the mountains with your own two (little) feet and stop at the top with your heart pounding. 

And yes - it's still nice to be one of the girls beating the guys in different events, that much of a former athlete I still have inside me.

Happy to be in such a shape I could jump the bike and ride the one hour uphill to reach also this beautiful view at the Morteratsch glacier.

In the hobby skiers paradise.

Loppuun vielä päivän kappale, eli viime kuukausina radiossakin korvamadon lailla pauhannut Coldplayn tämän tekstin otsikon mukainen kappale.

* * * * * * * *

To end this post, here's a Coldplay song, the one this blog post seems to be named after.