Racebike-Focus -cup #3

Joskus ennenkin (hymiö) olen tainnut mainita toisen nimeni olevan impulsiivinen. Siispä kun sattui sopivasti vapaapäivä töistä ja ystäväni Jarkko kysyi viikonloppuna lähtisinkö mukaan Hämeenlinnaan Ahveniston moottoriradalle ajamaan iltakisoja tiistaina, vastasin salamana kyllä miettimättä asiaa sen enempää.

Vaikka kyseisiä kisoja on ajettu Ahvenistolla jo vuosia ja olen koko pyöräilyurani ajan asunut kohtuullisen lähellä Hämeenlinnaa, en ole koskaan ennen käynyt ajamassa siellä yhtään starttia. Hiihtokisoista kyseinen lokaatio on kyllä varsin tuttu ja olen siellä myös tehnyt varsin monta kertaa lähempää tuttavuutta (tykki)lumen koostumukseen. Tiesin siis ennakkoon, että moottoriradoille tyypillisesti luvassa olisi ainakin mukavasti mäkeä sekä ylös- että alaspäin.

Chebicit valmiina lähtöön.

Silloin kun olen vielä ollut oikeasti kunnossa (eli vuosia sitten) olen ollut kohtuullisen hyvä menemään mäkiä ylöspäin kaikilla niillä urheiluvälineillä, millä olen säännöllisesti liikkunut, vaikka en näytä tai ole koskaan ollut sen perinteisimmän mäkikiipijän kokoinen. Edelleen, vaikka olenkin kaikenlaisiin kilpailutarkoituksiin rapakunnossa, tykkään lähtökohtaisesti enemmän mennä mäkiä ylös kuin alas.

Tällä alustuksella voitaneen siirtyä itse asiaan ja kisaan, johon oli saapunut paikalle lisäkseni valitettavasti vain yksi muu nainen miesten ja poikien lisäksi. Tällä kertaa Ahvenistolla ajettiin ensin kierroksen (vajaa 3km) aika-ajo ja sen jälkeen 15 kierroksen yhteislähtökisa, jossa jokainen otetaan maaliin samalla kierroksella kuin voittajalla tulee 15. kierros täyteen. Sen verran kunnioitusta erityisesti ns. maalimäki sekä suhteellisen voimakkaasti puhallellut tuuli herätti tutustumiskierroksilla, että otin aika-ajon puolirennosti vasta lopputasaisella itseäni ahdistaen.

Yhteislähdössä totesin itselleni fiksummaksi, etten edes yritä pyristellä miesten mukana vaan jäin heti ensimmäisellä kierroksella ajamaan omaa vauhtiani. Kun vielä kisan toinen naisosallistuja tippui kyydistäni heti ensimmäisen kierroksen maalimäessä, oli yhteislähtökin varsin yksinäistä tempoamista ympäri moottorirataa. Löysin oman kivan rytmin ja ajoin kaikki kierrokset välille 5.22-5.32 sopivantuntuisella teholla. Mittaria en katsellut sen kummemmin kertaakaan, vaan ajoin tunteen mukaan, joka on tällä kokemuksella jo aika hyvä ohjaaja tekemiselle. Tulin itse varvatuksi kilpailun kärjen eli Jarkon  osalta kahdesti, joten sain ajaa 13 kierrosta. Toisaalta ohitin itse myös toisen naiskilpailijan kahdesti kierroksella ja yksinäisen tekemisen keskellä annoin itselleni aika paljon siimaa matkan varrella verrattuna tilanteeseen, että olisi päässyt ihan oikeasti ajamaan kisaa rinnakkain jonkun toisen kanssa.

Suttuisessa räpsyssä pyrkimässä ylöspäin.

Vaan hyvä treeni tuli tehtyä ja pikkuhiljaa alkaa huomata näiden muutamien kisojen vaikutuksen myös jaloissa, kun tehoa alkaa irrota helpommin ja itsensä ahdistaminen ei tunnu ihan niin kummalliselta ja kamalalta. Aika ruosteistahan tämä kisaamisen yrittäminen on edelleen ja tulee varmasti olemaan koko loppukesänkin ajan. Kiva on kuitenkin huomata olevansa edes sellaisessa kunnossa, että moottoriradan kiertelykin onnistuu ilman sen suurempaa ongelmaa. Pohjat ihan oikealle comebackille alkaisivat olla ihan kohtuulliset, jos sellaisen ensi vuonna päätän tehdä :)

Ja taas wattinikkareille numeroita, painoa edelleen samat tutut 58kg:
- Kierroksen tempo: 2,76km / 4.59, avg. 242w / NP 276w
- Yhteislähtö: 35km / 1.08.08, avg. 202w / NP 249w, nousumetrejä ainakin Garmin mukaan vajaat 650m.